Ohita valikko

Viirupöllö

Strix uralensis

Viirupöllö on yöaktiivinen lintu ja sitä pääsee harvoin näkemään. Kuva Aaro Toivio.

Yleistä. Viirupöllö on vanhojen kuusi- ja sekametsien pöllölaji. Sen levinneisyyden pääalueita Suomessa ovat Hämeen ja Pirkanmaan seudut. Vaasassa viirupöllö on harvinainen pesimälintu. Lajista tehtyjen pesimäaikaisten havaintojen määrä on atlasvuosina ollut vain muutamia pesintäkaudessa.

Viirupöllö on muiden pöllöjen tapaan aikainen pesijä. Se voi aloittaa runsaina pikkujyrsijöiden esiintymisvuosina muninnan jo maaliskuun alkupuolella. Pesiminen tapahtuu vanhassa petolinnun pesässä tai tavallisimmin kookkaassa telkänpöntössä. Poikaset lähtevät maastoon ennen kuin osaavat lentää kunnolla. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa, että emopöllö puolustaa poikasiaan raivokkaasti ihmisen tullessa liian lähelle poikuetta. Emot ovat vihaisia erityisesti iltaisin poikasten kerjätessä kuuluvasti ruokaa emoiltaan. Viirupöllö on Euroopan unionin lintudirektiivin suojeltava laji.

  • Pituus noin 50-60 cm
  • Pesä puunkolossa, vanhassa haukan pesässä tai pöntössä
  • Paikkalintu
  • Ravintona myyrät, oravat, linnut

Elinympäristö. Viirupöllö on pääosin vanhojen havumetsien lintu. Merenkurkussa laji on löytynyt usein vanhoista syrjäisistä kuusimetsistä. Viirupöllö saattaa pesiä myös kohtalaisen lähellä asutusta, mikäli pesäpuun lähistön ympäristö on rauhallinen.

Esiintyminen Vaasassa. Viirupöllö on havaittu Vaasassa pesimäaikaan vain muutamilla paikoilla. Muiden pöllöjen tapaan pesimäkannat ovat runsaimmillaan silloin, kun pikkujyrsijöitä kuten pelto- ja metsämyyriä on paljon. Keväisellä pöllöretkellä viirupöllön voi kuulla huutelevan Sundomin saaristossa tai Öjenin metsässä.